Sapa!

Täällä taas! Alive and living.

Ja vuorella!

Tehtiin tuossa pari viikkoa takaperin retki Sapaan, tuonne pohjoisen turistikeskittymään! Vietnamin pakollinen nähtävyys, jonka ihan oikeastikin halusin nähdä, rysä tai ei.

Vuoristoisella alueella viljellään erityisesti riisiä, ja juuri nämä viljelysmaat ovat näkemisen arvoisia. Lisäksi alueella asustaa useampi värikäs vähemmistöheimo: Hmongit, Daot, Gieayt, Muongit ja jne jne. Hmongeja on juurikin Sapan ympärillä eniten ja meilläkin oli ekana päivänä oppaana kyseiseen heimoon kuuluva nainen. Mutta palaamme siihen kohta.

Lähdimme matkaan 12 hengen lössillä neuvostohenkiseltä Hanoin asemalta itäblokkityylisellä yöjunalla kohti Lao Caita. Matkaa oli noin jotakuinkin 250 km, mutta junalla se vei noin kahdeksan tuntia. Hiljaa hyvä tulee. Me oltiin varattu kaks kuuden hengen luksushyttiä. Luksus siksi että meillä oli (vahingossa) pehmeät penkit ja ilmastointi. Halavemmat hytit oli loppu. Joten maksettiin herraisä noin 14 euroo Vietnamin Rautateille niistä oloista.

Junan vaunussa, ompi tunnelmaa

Konnarillaki oli meno päällä.

Seuraavana aamuna viiden aikoihin saavuttiin hyiseen Lao Caihin. Pohjosessa alkaapi olla jo kylmä tähän aikaan ja uskokaa tai älkää, Sapassa sataa talvella lunta (Vietnamissa lunta??). Minulla nyt ei ole niin järin suuri hinku nähdä sitä, mutta se sateleepi vasta alkuvuojesta. Meille oli onneksi varattu privaatti minibussi meidän tunteroisen matkaa varteen itse kylille.

Hotlalla suoritettiin virallinen huonelottoarvonta ja onnetar nykäs minut ja Maritan samaan huoneeseen! Päästiin molemmat tutustuun paremmin uuteen tuttavuuteen. Hehe. Pari tuntia otettiin lepiä ja ostettiin heti porukalla 17 km trekki vuoristoon. Meitä tosissaan opasti pakallinen Hmong heimoon kuuluva naishenkilö plus tyrkyttäjä crew, jotka yritti puoli matkaa myydä meille kaikkea kankaista ja huiveista helyihin hiluihin. Ärsyttäviä tai ei, tää reissu oli taas yks parhaimmistoa ikinä näkymien puolesta!

Hmong leidejä

Vuorenvallotus

Seuraavana päivänä lähettiin taas jahtaamaan vesiputouksia. Edellisen päivän ryhmäretken seurauksena porukka hajaantu usiampaan pienempään tekemään kukanenki mitä lystää. Minä ja neliä muuta otettiin helpoin kortti käyttöön, eli autokuski ja valamisretki parille vesiputoukselle. Meijät kuskattiin perille ja saatiin haahuilla aikamme putouksilla. Komeitahan ne oli.

Para-para-paradise

Vietettiin iltaa siellä sitte paikallisessa pubissa, Mountain Barissa, jota oli asiakkaat saanu kivasti sitte ite sisustaa piirustuksillaan omista maistaan. No eihän siellä luonnollisesti Suomea näkyny, niin heittäydyttiin Maritan kanssa tekotaiteellisiksi. Tadaa!

Käytiin  myös koputtamassa Kiinan ovella. Eivät piästännä sissään.

Siellä se Kiina näkkyy.

Kyllä meni Sapan maisemat top kakkoseen ikinä nähdyistä! Moni ei niin mehustunu niistä kuin minä, mutta mulle nuo vuoret ja laaksot oli kyllä reissujen parhaimmistoa! Kuvat ei luonnollisesti anna oikeutta oikeille maisemille, mutta osviittaa sinne päin. Bueno !

Kulttuurieroja

Ihmisiin on ihana tutustua. Ja olen 24-vuotias sosiaalinen, avoin, kaikinpuolin hellyyttävä ja tulen toimeen kaikken kanssa jaada jaada, mitäs sinne työhakemuksiin aina kirjotetaan. Mutta entä sitten kun niitten kaikkien kanssa ei aina tule toimeen?

Meidän kämpässä asuu siis kuus henkilöä edustaen kolmea kansallisuutta. Espanjaa, Ranskaa ja Los Finlandosia tietenki. Sen lisäksi vaihtariporukan joukossa on saksalaisia, kaks ruåttalaista ja kaks korealaista. Yhteiselo on suurimmaksi osaksi mukavaa, mutta välillä tulee oltua omassa huoneessa ovi kiinni ja jos nälkä tulee, pitää ensin kuunnella onko reitti selvä ja keittiö tyhjä muusta porukasta. Tähän väliin vois hyräillä "Olen suomalainen".

Se onki ollu välillä muille hirveen hankalaa ymmärtää, että on ihan normaalia olla ovi kiinni hiljaa omassa huoneessa :D Esimerkiksi muutama viikko sitte tän talon likat tuli kysyyn varovasti multa, että onko Maritalla kaikki ok, kun se on huoneessa ja se ei lähteny meän kans syömään tänään. Eikä viimeviikollakaan parina päivänä. WTF :D Joo, se on ihan ok, ei sillä hätää oo. Me ollaanki ruottalaisten avustuksella päädytty siihen ovelaan lopputulokseen, että kun ei laita huoneen ovea kokonaan kiinni, vaan jättää semisti raolleen, se osoittaa että hengissä ollaan ja vähintäänki puolisosiaalisia!

No mut se siitä hehheh osuudesta, sillä se mikä mua on täällä ärsyttäny, on se, ettei osa porukasta oo millään viittiny ottaa selville mitään paikallisesta kulttuurista. Mikä on Aasiassa ylipäätäänki hyvin erilainen, mitä kotona. Täällä ystävällisyys, rauhallisuus ja erityisesti hymy on ensisiaisen tärkeää. Ei se, että aletaan kiukuttelemaan, kun riisin mukana on porkkanaa "ku hyi mää en tykkää" tai vedetään puutarha nenään ku asia ei yhellä selittämällä ihan aukea paikalliselle torimummolle, jonka englanninkielen taito loppuu helouseen. Täällä on oikeesti saanu välillä hävetä muiden käytöstä, sillä kun yks törttöilee, se leimaa koko porukan. Aasiassa on nimenomaan tärkeää, ettei "menetä kasvojaan". Tämä tarkoittaa esimerkiksi negatiivisten tunteiden panttaamista. Ja se toimii myös niin päin, että kun onnistut räyhämään vietnamilaiselle, sekä sinä että räyhäyksen kohde menettävät kasvonsa.

Välillä jurppii uskomattoman paljon tällanen, "nää on niin paljon tyhmempiä kö me" -asenne.  Kitistään ja ruikutetaan siitä ku asiat ei mee niinku kotona. No shit Sherlock, kato ku hima on nyt vähän kaukana. Tiiäkkö jos ei tykkää ni lentokenttä on tuolla päin, ei kukaan pakota täällä olemaan. Ei se ole paikallisten tehtävä mukautua meidän kulttuuriin, vaan sen on nimenomaan toisinpäin. Täällä on välillä epäloogista epäjärjestelmällisyyttä ja kaaosta. Keep calm and deal with it.

Josta pääseekin sopivana aasinsiltana siihen jännään asenteeseen, mikä taas meillä suomalaisilla on itseämme kohtaan. Monesti kuulee sanottavan, että "kun hävettää olla suomalainen". Miksi? Ehkä meidät tunnetaan vähän viinaanmenevänä mettäkansana ja vähän sivistymättöminä juntturoina, mutta se nyt on lähinnä jokaisesta itestä kiinni, millaisena esittelee itsensä. Ylipäätään verrattuna moneen muuhun kansallisuuteen, suomalaiset osaavat ottaa toiset huomioon, ovat rauhallisia ja kohteliaita. Ehkä ollaan hiukka hiljaisia, mutta täällä se on ainakin hyve. Tottakai yksilöllisiä eroja on aina kansallisuuteen katsomatta ja kuningas viina vaikuttaa useasti käytökseen, mutta näihin lopputuloksiin minä oon päätyny. Oikeesti on tosi jees olla suomalainen.

Mullon semisti huono aamu tänään, mutta ainaki tuli asia ymmärretyksi. Välillä ärsyttää. Jopa täälläkin.

Haleja ja nallekarkkeja kaikille!

Mättöpostaus

Ruoka on tajuttoman hyvvää. Ja täällä se on vielä halpaaki! Ajattelin suoda yhden kirjoituksen ainoastaan ruualle. Kirjotan tätä osuvasti hirveessä nälässä, enkä oo kaupassakaan käyny. Tietenki voisin käydä viemässä tuolta Ranskan edustajalta jotain, kun se meni syömään pilvipäissään mun Milkan jääkaapista. Mur. 

Mutta niin enjoy!

Halong Bayn reissulla (elokuussa kaks päivää) meillä oli kaikki eväät jo maksettuna ja lounastelu sujui paikalliseen tapaan, eli hirviä määrä ruokia pöytään ja jokainen ottaa kuppiinsa minkä verran tahtoo. Ja koska satama-alueella oltiin, oli tarjolla paljon kalaa ja äyriäisiä. Määki maiston simpukan, rebel kun olen.

Phở gà 

Pho. Vietnamin kansallisruoka ja ylpeys. Nuudelisoppa, joka syydään yleisimmin naudanlihan kanssa (Pho bo) tai kuten minä tykkään, kanalla (Pho ga). Lautanen ämpätään täyteen kiehuvaa soppaa ja nuudeleita ja sekaan heitetään liha kypsymään. Avot! Siis tää on yks mun suosikki täällä, jos mukaan ei oo eksyny korianteria. Miten yks heinä voi maistuakki niin pahalle?

2,5 euron sushimätöt marketista. Eikä vieläkää oo vatta menny sekasi!

Kouluruokaa tarjoo kunnon väki.. Eurolla tietenki. 

Mi xào giòn.

Liha nuudeli hässäkkä. Uuuh! Parhainta kadulta ostettuna.

Ja toinen hässäkkä! Täällä on niin tolkuttomasti variaatioita näissä riisi/nuudeli, lihalla/kalalla/ilman ruuissa, enkä yhteenkään huonoon oo vielä törmänny. Paitti jos sotketaan sitä korianteria..

Ite keskityin olennaisimpaan.

Ja oikeaoppisesti mini mini muovituoleilta ja pöydältä tarjottuna. Tuona päivänä oli oikeesti kylmä. Sato vettä ja muutenki ilma viileni... Reiluun kahteenkymmeneen ja olin takki päällä. Paleli.

Jälkkäriksi kuva mun suokkarikahvilasta, The Note Coffeesta. Siellä kahvin mukana tulee aina joku hyvänmielen Post-it lappu. Ja siellä saa itsekin kirjottaa laput täyteen jos tahtoo. Koko kahvilan seinät on täynnä värikkäitä lappuja, ihana mesta!

Nälkä?