Noniin, Hanoihin kotiuduttu ja mullahan ei täällä ole periaattessa muuta kuin aikaa! Koulua ei enää ole ja kuukauden päivät ajattelin täällä vielä oleskella. Eikä se minua haittaa, mää olen rakastunu tähän kaupunkiin niin kovasti, että mielellään täällä kuljailen. Kämppäkin on maksettu joulukuun loppuun, niin mikäs siinä. Ilmatki lämpeni taas, sain vaihtaa shortsit jalkaan :D Mutta kerrotaampa reissusta!
Elikkä meillähän loppu suurimmalla osalla koulu kuukauden takaisiin tentteihin, jonka jälkeen jokainen on tehnyt ajallaan mitä lystää. Yks lähti Kambodzaan, muutama ripotellen pitkin Vietnamia. Itellä pyöri kans usempaa suunnitelmaa mielessä Laosista Indonesiaan ja tietenki Vietnamin turneeki ois kiva tehä. Lopulta päätin ottaa Vietnamin etapit ekana "alta pois" ja koska en ottanu tolkkua muutamien muiden matkalle lähtiöiden suunnitelmista, ostin lopulta junalipun ittelle ja päätin lähtä rohkiana reissuun issekseen!
Ostin kuvien perusteella lipun Hanoista Hueen, pehmeälle istumapaikalle, hintaan 531 000 VND eli noin 18 euroa. Kuvien perusteella siksi, että matka kestäisi noin 13 tuntia, mutta netissä olevasta infosta päätellen junapenkkien piti olla niinkuin bisnesluokan koneessa, leviät, pehmeät, puhtaat ja oikein mukavat. No arvatkaa. Ei olleet! Optimistisena kuitenki mietin, että onhan tuota tullu matkattua aiemminki, kyllähän tää nyt suht kivuttomasti menee. Ei menny!
Lisäksi kerkesin junaan ehkä kaks minsaa ennen sen lähtemistä, meni vähän viimetippaan lähteminen aamulla. Marita mopokuskini kyyditti mut asemalle, jossa minä juoksin kapsäkkieni kanssa raiteita pitkin etsien oikeeta junaa huutaen HUEHUEHUE samalla. Kyllä konnareita nauratti.
Sattuneesti mukavasti kivasti mun edessä istu mukava suomalaispariskunta, jonka kanssa tuli ajatuksia vaihettua. Offtopickina tähän väliin se, että suomalaisia on näkyny tosi vähän Hanoissa. Saatika nuoria. Ne keitä näkyy on hyvin vahvasti keski-ikään ehtineitä pariskuntia. Mikä ei sinällään haittaa, hyvä että uskaltaa lähtä muuallekin kun Kanarialle. Mutta nyt rönsyilee taas.
Eka stoppi junalla olikin siinä vaiheessa, kun ajettiin jonkin tai jonkun yli. Siitä ei ottanu kielimuurin takia selkoa, mutta sanotaanko näin että minkään pikkuelukan takia täällä ei pysähellä. Puolisentuntia siinä junanväki päivysti pihalla niinku strutsit kaula pitkällä junan alle kyyläten.
Eikä siinä vielä kaikki! Aloin jo vähän fiilistelemään tätä yksin kulkemista, ku sain yhtäkkiä vision että en muuten tainnu laittaa sitä pankkikorttia pöydältä lompakkoon. No en laittanu! FAK. Fatin (lihava pehmopandani) ja passin jälkeen tärkein asia, mikä pittää olla mukana. Onneksi, espanjalainen kämppikseni oli lähössä samana iltana matkaan ja vielä samaan suuntaan, joten kaveri ystävällisesti otti mukahansa sen. Sain korttini heti seuraavana päivänä kun pojat tulki meleko heti perässä Hueen.
Matka jatkui ja seittemän tunnin jälkeen alko jo pikkasen tuntua selässä. Lisäksi olin syöny kokonaista kaks banaania ja Milkan lopun, alko jo näköä haittaamaan. Ja siinä samassa paikalle purjehti iloinen keittolantäti riisi ja lihis kärryineen. En olis taas iloisempi voinu olla riisistä. Tilasin arvalla sitte kaikkee ja sainki kunnon lihalautasen. Kuvanki oisin ottanu, mutta ehin syyä ensin. Enihau yks elämäni parhaista grillikanoista tolla matkalla. Junassa!!
Siinä 11 tunnin kohalla alko selkä jo oikeesti huutaan hoosiannaa. Seittemän jaksoa Modern Familya, pari Madventuresia ja muutama erä pasianssia alko vanhaa Asseriaki jo hidastaan. Lisäksi loppumatkan yks paikallinen jannu käytti mua tyynynä. Päätin toki itekki ottaa siinä sit tirsat.
Finally perillä, kello yli kakstoista ja vettä tuli esterin perseestä. Taksi hotlalle ja samantien taju pois. Seuraavana päivänä tapasin mun toisen espanjalaisen kämppiksen ja hänen porukat ja hengailtin heidän kanssa muutama tunti. Lisäksi kävin käppäileen ja räppäiseen kuvia Huen ultimate destinationista eli Imperial Citadelista. Todella laaja alue temppeleitä, hautoja ja raunioita. Useat yhteenotot ja erityisesti Vietnamin sota on tehny hurjasti vahinkoa, jonka takia raunioita on niin runsaasti, mutta paljon on myös jäljellä. Low season ja sumuinen sää aiheutti sen että sain liikuskella alueella hyvin omassa yksinäisyydessäni. Muutama turisti oli ripotellen siellä täällä. Mikä oli todella mukavaa vaihtelua ja tosi rauhoittavaa muuten välillä niin hektiseen Vietnamiin. Saatoin seisoskella ja tapittaa horisonttia parikymmentä minuuttia ihan issekseen. Zen.
Ihan söpö pikkukaupunki, mutta ilma oli niin huono, ettei siksi tehnyt kyllä paikalle kunniaa. Siksi toisekseen koska mulla oli niin vähän aikaa käytettävissä, en lopulta viihtynyt kuin yhden kokonaisen päivän. Oliskai tuolla ollut enemmänkin nähtävää, mutta kaipasin auringonpaistetta!
Seuraavana oli vuorossa Hoi An ja paikallisen Eino myrskyn jännäämistä! Stay Tuned.
 |
| Oli synkkä ja myrskyinen päivä |
 |
| Irvisteli. |
 |
| Mitä lie istuttivat |
 |
| Täälläkin on joku joskus asunut |
 |
| Välillä näytti ihan mökkipolulta |
Ihan söpö pikkukaupunki, mutta ilma oli niin huono, ettei siksi tehnyt kyllä paikalle kunniaa. Siksi toisekseen koska mulla oli niin vähän aikaa käytettävissä, en lopulta viihtynyt kuin yhden kokonaisen päivän. Oliskai tuolla ollut enemmänkin nähtävää, mutta kaipasin auringonpaistetta!
Seuraavana oli vuorossa Hoi An ja paikallisen Eino myrskyn jännäämistä! Stay Tuned.
.jpg)
