Vinkki Balilla liikkumiseen -My Blue Bird App

Vaikka suosin hyvin pitkälti jalkapatikkaa sekä julkisia kulkuneuvoja, Balilla liikkuminen voi olla älyttömien ruuhkien takia todella turhauttavaa. Bussissa saattaa joutua istumaan toista tuntia 15 km matkalla, eikä julkisia yhteyksiä ole moneen suuntaan. Lisäksi takseissa on hyvin paljon eroja; Toimivaa rehellistä mittaria ei monesti ole ja näin ollen joutuu neuvottelemaan eli inttämään hinnoittelusta, jossa lähes poikkeuksetta kuski voittaa 10-0. Uber on Indonesiassa kielletty, mutta onneksi on paikallinen ratkaisu asiaan eli My Blue Bird appi.

Toimii hyvin samalla periatteella Uberin kanssa eli tilaat kyydin paikasta x paikkaan y ja sinua lähinnä oleva kuski tulee noutamaan. Apista näkee myös näppärästi reitin, hinta-arvion matkalle sekä matkan keston ja osaa ottaa huomioon myös mahdolliset ruuhkat. 

Kun lähdin Canggusta takaisin Ubudiin, sain selkeän suorahkon reitin ja kohtuullisen hinta-arvion matkalle. Päätin lähteä aikaisin aamulla, jottei ruuhkat olisi aivan tolkuttomat. Hyppäsin kyytiin ja huomasin heti, että kuski valitsikin aivan oman reitin matkalle. Istuskelin hetken tutkaillen karttaa ja kun lähdettiin aivan päinvastaiseen suuntaan kun tarkoitus, kyseenalaistin kuskin reitti valinnan. Sain epämääräisiä selityksiä, kuinka tällä reitillä nyt on vaan niin kivat maisemat. Todennäköisesti maisemat olisivat olleet jees + mutta tarkanmarkan naisena mieleni halajasi vain päästä edukkaasti kohteeseen. Koen että myös Ubudissa maisemat ovat luokkaa upia.

Eli siis vaikkakin muut kokemukseni kyseisen palvelun käytöstä olivat moitteettomat, kannattaa kuitenkin suhtautua pienellä varauksella. Lähinnä pidät silmällä karttaa, mihin reitti valikoituu. Toki on myös mahdollista että tiellä on sulku, mutta se on yleensä havaittavissa.

Koin tämän Balilla ihan ekstra käytännölliseksi, toivottavasti tästä olisi apua, mikäli taksin penkkiä täytyy Balilla kuluttaa.

Aussien Kanaria + how cheap can you go?

Pyrin välttämään sitä jokaisen truu trävällerin jargoniaa "tää paikka on ihan pilalla". Kutan kohdalla tuo kortti oli kyllä silti pakko vetää pöytään, murjottaa aussibaarin nurkassa ja paheksua kovasti humalaspäissän pyöriviä turisteja. Kieltämättä jos sut isketään Kutan pääkadulle ja pyydetään kertomaan, missäs päin maailmaa olet, voit arvata kaikkea Kanarian, Thaimaan ja Espanjan välillä. Eipä tuota osaa kertoa. Kuta on helposti paikka, jonka voi ohittaa kokonaan. Se on vähän kuin Bangkokin Khao San Road. 

Ubudin jälkeen siis pysähdyttiin Kahdeksi yöksi Kutalle, lähinnä koska kenttä oli 3km päässä ja matkakumppanin tuli lähtä minua aikaisemmin pois. Hotelli oli ihan jees, ei mikään mind blow varsinkaan kun lähdettiin paratiisista. Koska ei kuitenkaan oltu koskaan käyty kohteessa, niin ajateltiin että käydäänn nyt vilkaisemassa ennenku liitytään valivali -kerhoon. Ja onhan siellä ranta lähellä.

Meren pauhe olikin aikalailla se ainoo kiva juttu alueella. Kun pimeys oli jo laskenut, oli mukava istuskella viilenneellä hiekalla ja kuunnella aaltojen käyntiä.

Noh, jokatapauksessa kun Janne oli lähtenyt jo kotiin oli minulla vielä viikko aikaa keskenäni Balilla. Pari kaveria oli sattumoisin saapuneet Cangguun, joten lähdin suuntaamaan sinne. Lähtiessäni etenemään Canguun päätin leikkiä (reppu)matkoilta tuttua "kuinka halvalla pääseen pääsen perille" leikkiä. Se oli jo käynyt hyvin selväksi että liikenne Balilla on yhtä tukkoa ja odottelua, joten koko matkaa en halunnut taksilla lähtä seilaamaan. Odottelu ruuhkassa maksaa. Tiesin että Kutalta menee bussi ainakin Seminyakiin asti ja sieltä voin loppumatkan ajaksi napata taksin. Selevää säästyä. Ja siksi toisekseen lompakon pohja alkoi pikkuhiljaa paljastua...

Lähin bussipysäkki olikin ihan hotlan vieressä ja onnikka (=oulua, meinaa bussia) kulki parinkymmenen minuutin välein. Ostin piletin Seminyak Squarelle, aikalailla päätepysäkille. 

Matkan turhauttavin osuus oli viimeiset sata metriä itse bussiasemalle, sillä tuo pikku pätkä vei ajallisesti 25 minuuttia! Päädyinkin sitten ottamaan kapsäkin selkään ja marssimaan sen sata metriä takaisin tienposkeen, sillä pääsisin todennäköisesti siten nopeampaa, kuin taksissa istuessa. Ja halvemmalla, tirsk. Hetken hikoilun jälkeen Blue Birdin poika nappas mut kyytiin ja lähdettiin määrätietoisesti United Colors of Balia kohti.

Kuskipoika osasi oikein hyvin perille, matka vei noin reilu puolisen tuntia. Ja avot, olin säästänyt matkakustannuksista ainakin 2/3. Blue Bird app näyttää järkevimmän matkareitin ja tekee myös hinta-arvion matkalle, joka kokemukseni mukaan pitää kyllä hyvin paikkaansa.

Tegalalang Rice Terrace

On keidas Balin ytimessä. Aasian reissuilta haen monasti juuri vihreyttä, palmuja, riisiä ja peltoa. Maisemaa, jota ei perushärmässä koivujen seassa hyttysiltä näe. Riisipellot ovat minulle eksotiikkaa. Riisipellot ja vuoret. Eteenkin näin syksyn väriloiston ( =harmauden) yllättäessä selaan suosikki mestojen kuvagalleriaa, jos vaikka vahingossa c-vitamiinia irtoaisi.

Kuten muuallakin Balilla, väkeä kyllä riittää myös Tegalalanissa. Kumpuilevat riisipellot ovat kuitenkin niin valtavat, ettei väenpaljoutta juuri huomaa. Tai sitten en vaan pistänyt merkille, sillä olin niin vaikuttunut riisistä. Toki tien reunassa on yhtä sun toista ryysykauppaa, mutta jos nämä osaa sivuuttaa, niin itse riisiportaat ovat todella vaikuttavat. 

Käyskentely pellolla on periaatteellisesti ihan maksutonta, mutta näennäisiä tullimiehiä sekä naisia oli ripoteltu tasaisin välimatkoin. Kyseinen maksuperiaate toimi tosi oudosti sillä ukkelit paikoin esti kulun, mikäli et maksanut ja mikäli et tipannut tarpeeksi (?). Mitään hintaa ei siis oltu määritelty. Itse kyllä mielelläni maksan elämyksistä, joten järkevämpi olisi lyödä ihan könttäsumma koko käynnille sen sijaan että hämillään makselet yhelle euron ja toiselle kaks.

Pelloille köröttelee vuokra mopolla noin puolessa tunnissa. Toki myös ohjattuja retkiä järjestetään, mutta itse kuljen mieluummin omatoimisesti ilman aikataulua. Mopo vuokrankin on huokea, noin muutaman euron per päivä. 

Tipsinä pelloille kertoisin että lenkkarit olis olleet huomattavasti käytännöllisemmät kuin flip flopit, mutta luulin edellispäivän myrskyn perusteella että koko paikka olisi yhtä mutavelliä. Ei ollut. Polut on paikoin vaikeahkoa kulkea (eteenkin sateen jäljiltä), joten kunnon kengillä kannattaa varustautua. Joka tapauksessa todella käymisen arvoinen paikka, turisti määrästä huolimatta!

All dem fifty shades of green!